“I cheated myself, like I knew I would. I told you I-i was trouble, you know that I’m no good.” Amy Winehouse laulaa päässäni kun herään aamuun lintujen laulaessa ja tuulikellojen kilistessä aamun viileässä tuulessa. Mieli on kummallinen kapistus; mistäköhän tämäkin kumpuaa? Kaiken ihanuuden keskellä, aamuharjoitusten, päivän seikkailujen, kuten hevosvaelluksen ja luolameditaation, ja iltapäivän shaktitanssituntien ja upeiden ruokailuhetkien lomassa mieleni työstää asioita, joilla sille ei ole arkena ollut aikaa. Kylmä suihku maustettuna Ang Sang Wahe Guru-mantralla huuhtoo turhat jumputukset päästä ja korvista - uusi upea retriittipäivä voi alkaa!
Kylmä vesi tuntuu helteessä ihanan virkistävältä ja parantavalta piikkien raapimilla säärilläni, kun jalkapohjani tarraavat pohjan kivikkoon. Virta on voimakas, edelläkulkijat pitävät toisiaan kädestä tasapainon säilyttämiseksi. Ihan kohta kaikki ovat ylittäneet virran turvallisesti pohjan liukkaista ja osittain liikkuvista kivistä huolimatta. Heti toiselle puolelle päästyään jokainen kuorii päälimmäisen vaatekerroksensa ja juoksee takaisin joelle, tällä kertaa sukeltaakseen vastavirtaan hyiseen veteen. Kiljahdukset täyttävät ilman. ”Mul mantra!” huutaa joku rannalta ja veteen molskahtanut antaa kuulua: ”Ek Ong Kar Sat Nam Karta Purk Nirbhoo Nirvair Akaal Murat Ajuuni Saibang Guruprasaad JAP! Aad Such Jugaad Such Heibii Such Naanak Hosee Bee Such!” Ja vesi tuntuu vapauttavalta, rentouttavalta, puhdistavalta...
Hiekkaisen mäen alla virtaava joki odottaa aina yhtä raikastavana joogeja luokseen uimaan ja juomaan – kyllä, tätä vettä voi huoletta juoda suoraan joesta. Päivät alkavat aamuisin ryhmäsadhanalla viideltä tai viimeistään seitsemältä kundaliinijoogatunnilla, jonka jälkeen kiivetään hiekkaista mäkeä ylös aamupalalle isäntäperheen runsaan pöydän ääreen, niinkuin kaikilla muillakin aterioilla. Valle del Elqui on ottanut pienen ryhmämme syleilyynsä ja jokainen on sen lumoissa, yksin ja yhdessä, ryhmänä ja yksilöinä. Shaktitanssin pyörteissä tai vakavina vaeltaen, kiviä ja piikkipensaita väistellen armottoman auringon alla. Niinkuin elämäkin on matka, on jokainen retriitti matka omaan itseen niin itsetutkiskelua, kuin ryhmän energiaakin hyödyntäen. Mutta Valle del Elquissa meillä on myös aurinko, kaktukset, vuoret, majesteettinen ja magneettinen Cancana-vuori, niin sininen taivas, että sen kauneus melkein satuttaa ja joki. Virtaava joki, joka ei pyytele anteeksi vaan vie mukanaan kaiken sen, jota et enää tarvitse.
On tullut aika heittää hyvästit retriittiporukalle. Jotakin haikeutta odotan, mutta koska mieli on varma, että me tulemme vielä näkemään ei surulle ole tilaa. Ja jos emme näe, niin meillä on aina nämä hetket. Tilaa on vain onnellisuudelle siitä, mitä olemme yhdessä saaneet kokea eikä sitä voi sanoin kuvata, vaikka yrittäisikin. Tiedämme, että olemme yhtä, niinkuin kaikki tässä maailmassa on yhtä. Kaikki tapahtuu juuri niinkuin se on tarkoitettu ja jos jotain ei tapahdu, sen ei ollutkaan tarkoitus tapahtua.
Lentokentät ovat aina ja kaikkialla jotenkin niin kovin samanlaisia. Joskus olen kuvitellut, että se paikka, johon jotkut sielut kuollessaan jäävät jumiin, kun eivät löydä suoraan tietä taivaaseen eivätkä helvettiin - limbo - olisi kuin yksi suuri lentokenttä. ”Footsteps disappear. Memories last forever.” lukee kotiinpaluuta odottavan brittimiehen paidassa. Niinpä. Silloin mieleeni muistuu se tunne, joka minulla oli retriitin kolmen ja puolen tunnin meditaation jälkeen: minussa asuu suunnaton ja ehtymätön voimavara ja niin kauan kuin minulla on yhteys siihen, voin tehdä mitä vain. Maailma, tässä olen.
Jivan Muktan ja Sat Darshanin ensimmäinen Chileen suuntautuva retriitti pidettiin joulukuussa 2011. Retriitin hinta sisälsi opetuksen lisäksi kolme upeaa ateriaa päivässä sekä majoituksen ja tällä kertaa Sat Nam Rasyan ja akupunktio-hoidot, observatooriokäynnin ja hevosratsastuksen sekä edestakaiset lentokenttäkuljetukset. Lisäkustannuksena olivat vain lennot. Minulle suositeltiin LAN:ia ja sieltä löysinkin hyvät lennot, jotka sisälsivät käynnin Perussa, jossa vietin viikon ennen Chileen siirtymistä. Kaiken kaikkiaan reitti HKI-(Madrid-Lima-)Cusco + Cusco-(Lima-Santiago-)La Serena + La Serena-(Lima-Madrid-Frankfurt-)Helsinki lennot maksoivat 1 700 euroa. Noin 1 000 eurolla pääsee edestakaisin Chileen, jos varaa lennot riittävän ajoissa. LAN:lla saa ruumaan laitettua myös kaksi laukkua ja vaikka yhteispaino on rajoitettu 23 kilogrammaan, niin hyvin sain pakattua yhden Machu Picchu-vaelluskassin ja toisen joogaretriitti-kassin, joihin mahtui kaikki lähes kolmen viikon matkalla tarvittava - joogamattoineen! Jivan Mukta ja Sat Darshan lupailivat, että 2012 olisi Chilessä retriitti myös. Sen tiedän, että sillä retriitillä on jo muutama paikka alustavasti varattuina...
Teksti: Rampal Kaur www.facebook.com/rampalkaurkundaliniyoga
Kuvat: Minna Kuusela ja Rampal Kaur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti