Kiitollisin mielin palasin äsken kotiin opettajatapaamisesta, joka tällä kertaa kokosi Antskogin Villa Taikaan yhteensä 13 kundaliinijoogaopettajaa, osan perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään, osan vähän lyhyemmäksi aikaa. En ollut tietoisesti pakannut retriittireppuuni työhuolia, jännityksiä, kireyttä ja kiireen tunnetta, mutta niitäpä repustani perille saavuttuamme löysin. Mieli oli myös kovin samea ja rauhaton.
Huolimatta näistä sopimattomista matkatavaroista Villa Taika otti minut lämpimästi vastaan ja kietoi heti värikkääseen syleilyynsä. Saman tekivät opettajakollegojen Sat Nam –tervehdykset ja sydämelliset halaukset. Tiesin heti, että tämä viikonloppu oli paras lahja, minkä itselleni olisin voinut juuri nyt antaa.
Jo perjantai-iltana kokoonnuimme huikean kauniiseen saliin yhteismeditaatioon, vaikka itse ohjelma alkoi vasta lauantai-aamuna, jolloin viimeisetkin saapuivat paikalle. Lauantai olikin sitten päivä täynnä kaikkia ”joogisia herkkuja”. Aamu-Sadhana, Pranayamaa, meditaatioita, Shakti-tanssia sekä tietysti kunnon kriya – tutustumista ja keskusteluja unohtamatta.
Lounaaseen mennessä olin luopunut jo osasta matkatavaroistani. Kiireen tunne oli toki heti kadonnut Universumin tuuliin, mutta vielä lauantaina illansuussa pidin kiinni kireyksistä ja huolistani. Aina ei irtipäästäminen käy sormia napsauttamalla, ei Villa Taikassakaan, mutta sunnuntai-aamun Sadhanassa totesin päänsäryn kadonneen ja mielen todella kirkastuneen. Harjoitusten lisäksi oman ”lääkkeensä” tarjosivat varmasti puusauna sekä maistuvat herkut, puhuttamakaan opettajakollegojen auttavista käsistä – vyöhyketerapiaa ja Satnam Rasayania. Voi vain ihmetellä ja kiitellä niitä kaikkia taitoja, joita tällaiseen melko pieneen porukkaan on tiivistynyt, ja antautua kokemaan rakkaudellista yhdessäoloa sekä tarvittaessa todellista huolenpitoa. Kiitos siitä – reppuni todella keventyi!
Sunnuntaina pursuilin iloa ja virkeyttä. Aamu-Sadhanan jälkeinen aurinko avasi meidät keskustelemaan tulevista operetriiteistä, Sangatin hengestä ja Sevasta. Viisaat joogit ja joginit heittelivät ideoita, ajatuksia ja kommentteja, jotka toki kirjattiin ylös. Ennen lounasta kirmasimme ulos auringonpaisteeseen. Sain maistaa jotain, johon rakastuin heti: Breathwalk vei sydämeni. Unelmalistalle kirjattiin jälleen uusi kurssi, jonne haluaisin osallistua….
Tällä kertaa tapaaminen oli enemmän retriitinomainen, eli pääpaino oli tekemisessä ja kokemisessa, ei puhumisessa. Ohjelma rakentui kuin itsestään osallistujien voimin, vaikkei etukäteisjärjestelyjen vaivaa voikaan väheksyä. Kiitokset tapahtuman organisoinnista kuuluvat täysin yhdistyksen sihteerille Prabu Dharamille, mutta olen kiitollinen myös jokaisen ohjelmapalasen vetäjälle. Opetapaaminen on mahtava paikka päästä itse oppilaaksi usean eri opettajan ohjaukseen sekä toisaalta tehdä itse Sevaa: Jakaa kokemus, vaikkapa meditaatio, jonka on juuri itse oppinut tai ”testata” sitä mahdottoman haastavaa tai kummallista kriyaa, jota ei ”tavallisille” oppilaille ole uskaltanut vielä opettaa.
Opettajaretriitti ei ole osallistujiensa summa vaan maaginen yhtälö, joka keventää tyhjän näköisenä roikkuvan, syntisen painavan repun ja täyttää sen ihanan pulleaksi elinvoimalla, ilolla ja rakkaudella sekä kaiken kukkuraksi uusilla opeilla ja ideoilla. Rohkaisen kaikkia kynnelle kykeneviä osallistumaan seuraavaan opettajaretriittiin. Heti kun tapaamisen päivämäärä on vahvistunut, komeilee se minun kalenterissani kissan korkuisin kestokirjaimin.
Tästä raportista tuli tällä kertaa hyvin subjektiivinen tilitys, mutta tässä muutamia muiden osallistujien kommentteja tapahtumasta:
”Kundaliinijoogaa, Shakti-tanssia, Breathwalkia, meditaatiota ja ihania ihmisiä. Mitäpä muuta täydelliseltä viikonlopulta voisi pyytää.”
”Sydämellistä yhdessäoloa, tasavertaisina, perhosen siiven kosketus. Sangat.”
”Ihanassa suhteessa toimintaa ja lepoa. Paljon uusia kokemuksia. Ihana oli päästä kokeilemaan Shakti-tanssia ja Breathwalkia.
”Ryhmäenergiaa, yhdessäoloa ja seurustelua uusien ja jo tuttujen opettajien kanssa. Niin kuin olisi kotiinsa tullut.”
”Kumpa saisimme isomman porukan mukaan tähän tapahtumaan.”
Kiitollisin mielin, Liv Avtar Kaur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti